Sillisalaattia arjesta...

Tämän kerran kuvat on pääasiassa (housukuvia lukuunottamatta) ottanut meidän neiti 3-vee. Purin kuvia kamerasta ja siellä oli muutaman päivän ajalta kertynyt 207 kuvaa :D Meidän neiti rrrrakastaa valokuvaamista!! :) Tosin pieniä vahinkojakin on sattunut.. kamera joka oli jo valmiiksi hieman rämä (esikoinen sen kerran lähes uutena pudotti ja zuumi kärsi hieman, tökkii) sai uusia vaurioita, automaattinen linssinsuojus ei enää mennyt kokonaan pois linssin edestä, joten näpräsin sen kokonaan irti.. taas saa kuvia joista ei puolet ole mustia.. ;) Pohdinkin, että onkohan niistä lasten käyttöön suunnitelluista digikameroista mihinkään? En ole asiaan perehtynyt.. voisi perehtyä kun neidin synttäritkin tässä loppusyksystä kuitenki on. 

No, joka tapauksessa, pari kuvaa neidin huoneesta. Ylhäällä vanha tv-taso/olohuoneen kirjahylly, joka laitettiin tytön huoneeseen koe-mielessä: otetaan pois jos on hirveä. No, itse asiassa se on aika kiva ja käytännöllinen, saa jäädä toistaiseksi :) 

Ja katossa komeilee tietysti 'melkein aitoa' ristallia ;) 

Yksi tärkeimmistä leluista: Nuken sänky. Käytössä leikeissä päivittäin :) Aika ihana mielestäni, mummo sen jostain kerran oli löytänyt...

Viikonloppuna tehtiin puutarhahommia. Istutettiin tytön kanssa tämmöisiä, joku kukko-kasvi se oli nimeltään, piristämään alkysyksyä. Yksivuotisia, muttei hintakaan päätä huimannut: 8kpl/4€. Laitettiin myös kaksi omenapuuta ja kaksi punaherukkaa kasvamaan. Omenapuut siinä toivossa, että pölyttäisivät meidän kolmatta, jo aika isoa omppupuuta, jossa ei tänä vuonna ole yhtään omenaa.
 

Aina naurattaa pienen kuvaajan perspektiivi :D Äitihän se siinä leikkaa nurtsia, vain pää puuttuu, mitä pienistä!

Viikonloppuna löysin pienen raon ommella. Pari verkkarikangasta oli muhinut jo jonkin aikaa kaapissa ja ne päätin pistää syksy-housuiksi. Kangas-merkit poika 7-vee tyrmäsi heti, "joo, lällyjä", mutta yksiväriset verkkarit kelpasi mainiosti. Kaava uudesta Ottobresta, meille tosi sopiva! :) Mutta... 

Kuulinpa sitten naapurin pojan äidiltä, että pihan kaksi muuta poikaa olivat useasti jo kiusanneet tätä naapurin poikaa siitä, ettei kuulema skuutti (potkulauta ;) ole oikeanlainen, eikä oo maksanutkaan riittävästi... myös muita pojan tavaroita on arvosteltu ja haukuttu :( Meille ei ole tämä brändi-tietoisuus vielä kovasti iskenyt ja voi että miten toivon ettei iskisikään!! Äidin ompelemat verkkarit käy kun on sopivat, kengissäkin enemmän merkkaa väri kuin merkki. Lätsä pitää olla, mutta Tallinnasta tuotu kopio kelpaa paremmin kuin hyvin jne. Mielestäni on ihan ok, että lapsi haluaa sulautua joukkoon ja että lapsi saa valita oman tyylisiä vaatteita. Mutta mielestäni niihin ei ole mitään järkeä sijoittaa järjettömiä summia :/ Esim. Hupparit on kivoja ja poika niistä tykkää. Olen ostanut nyt muutaman uuden, kappalehinta n. 15-25€. Jos haluaisi, voisi hupparista (lapsen!!) pulittaa helpostikin sen 70-80€. Järjetöntä. Ja näitä esimerkkejä riittää. Mies oli kanssani samaa mieltä mm. tästä: 80€ lätkämailaa pihapeleihin ei meille tule, vaikka voitettaisiin lotossa!!! Ugh. Olen puhunut. Mutta kyllä pistää ärsyttämään tällainen!!

Liskoille kuuluu hyvää :) Levä-ongelma vaivaa tosin, mutta levänpoisto-tableteilla se on saatu jotenkin kuriin. On vaihdettu vettä, on putsattu ja puunattu, on hankittu kasveja, on hankittu lamput jnejnejne... uusin syyllinen josta kuulin, on mahdollisesti silikonisaumat... niille ei voi kyllä sitten mitään, ne on sellaiset kuin on. Katsotaan kestääkö asukit tuon tabletti-levänpoiston, toivottavasti!! Toistaiseksi ovat kestäneet. 

  
Että tällaista sillisalaattia tällä kertaa!! :)

Pihalla

Joku hetki sitten postailin tänne kuvia pihasta ennen mitään muutoksia. Nyt on vähän jo tehty muutoksiakin :)

Ja pihalle lähtivät myös Arnen ja Carloksen kesäkirjan ohjeella tehty Pellava Peltohiiri :) Kauniin puseronkin hän sai, jos kesäillat jo hieman viilenee. Kaverina on jo aiemmin tehty Malla-Molla. Samojen herrojen ohjeella hänkin. 

Pihasta lähti melkoinen määrä puskia ja puita, tässä hieman avarampaa näkymää entisen 'viidakon' tilalta. Omenapuu ja toinen iso, mukavasti varjostava lehtipuu saivat jäädä :) 
 

Isäni viisaita sanoja lainatakseni: "Kun lapset viihtyvät, on aikuisillakin mahdollisuus viihtyä!" :) Ja trampallahan ne lapset viihtyy, vaikkei tuo mikään varsinainen sisustus-elementti olekaan! :D

Tuo kivi-polku saa nyt toistaiseksi jäädä, mietiskellään, että mitä sille tehtäisiin...
 

Ensi kesänä hankitaan terassille todennäköisesti markiisi. Nyt viritettiin tilapäiseksi auringon suojaksi vanhasta kodista tuotu purje.

Loppuun vielä yksi sisustus-juttu. Isäntä keksi Ikeasta tämmöisen hauskan olohuoneen pöydän. Ekaksikin se on käytännöllinen, imee itseensä ison määrän tavaraa, sisus on kokonaisuudessaan säilytystilaa. Mm. keskeneräiset käsityöt katoavat sinne helposti :D Toiseksi siinä on päällä lasi, jonka alle voi sitten laittaa jotain koristetta. Me kerättiin sinne hyvin satunnainen ja suurpiirteinen kokoelma sekalaisia kuvia arjesta ja juhlasta :)

Hei Kela...

Perheemme 'viides jäsen', eli diabetes vaatii melko paljon huomiota, joten häntä varten haemme kelalta hieman rahallistakin tukea. 

Tällaisen (mukailin tietysti tähän hieman) liitteen kirjoitin hakemukseen arjestamme:

Tyttäremme diabetes vaatii tiheää seurantaa ja jatkuvaa säätöä insuliini-annoksissa. Tavoiteltava verensokeri on 4-7. Hänellä vaihteluväli on viikoittain n.2-20. Poliklinikalla seurataan pitkäaikaissokeri-arvoja, jotka nekään eivät aivan yllä tavoitteeseen tiukasta seurannasta huolimatta. 

Tyttärellemme aloitettiin pumppuhoito maaliskuussa. Insuliinipumppu helpottaa insuliinin annostelua huomattavasti, mutta toisaalta pumpuun on etsittävä juuri hänelle sopivat insuliini-annokset ja säädöt ja se vaatii tiheää seurantaa. 

Käytännön arjessa diabetes näkyy seuraavasti: Aina ennen ateriaa mitataan verensokeri. Sitten lasketaan aterian hiilihydraatit ja annostellaan insuliini. Aterioiden on oltava enintään 3h välein ja sisältö on mietittävä tarkkaan: verensokereita erityisesti heilauttavat ruoka-aineet vaativat tiheämpää seurantaa esim. seuraavana yönä. Aterioiden välissä tyttöä täytyy seurata jatkuvasti. Hän ei tunnista korkeita tai matalia verensokereita itse, vaan aikuisen tulee se huomata. Etenkin reippaampi liikkuminen laskee sokereita nopeasti. Matalat sokerit vaativat välitöntä puuttumista: nopeita hiilihydraatteja, esim. mehua. 

Myös yöaikaan sokereita on seurattava ja yritettävä ennakoida. Tytär ei herää korkeisiin tai mataliin verensokereihin. Matalat ovat vaarallisempia yöllä, saattavat johtaa tajuttomuuteen. Korkeita taas pitää välttää, jotta pitkäaikaissokeri saataisiin laskemaan. Yöllä sokerit mitataan 3h iltapalan jälkeen. Tällöin korjataan ja mietitään, tarvitseeko sokerit tarkistaa muutaman tunnin kuluttua. Yhä edelleen se on tarpeen melko usein, vaikka sairautta on jo takana melko pitkään. Kasvusta johtuen tyttäremme insuliini-annokset ja säädöt muuttuvat tiuhaan. Löydetty tasapaino kestää maksimissaan muutaman viikon, sitten taas seurataan ja mietitään uusia säätöjä. 

Tyttäremme hoito sitoo meitä vanhempia ympäri vuorokauden. Päivähoidosta ollaan yhteydessä normaalia useammin kesken päivän, kun ongelmia tai kysymyksiä ilmenee. Päivähoidon henkilökunnan perehdyttäminen on meidän tehtävä. Kun hän sairastuu tavallisiin lastentauteihin, kestää niistä toipuminen ja sokeriarvojen tasoittuminen pidempään kuin terveellä lapsella ja vaatii meiltä poissaoloa työstä. Tyttäremme hoitaminen vaatii verensokerimittauksen ja pumppuhoidon opettelun. Yksi isovanhempi on tämän halunnut opetella. Yöhoito ei ole mahdollista kuin vanhempien toimesta. 

Hoitopaikoissa ei osata tyttäremme kanyylin vaihtoa, jolloin vanhempien tulee olla paikalla kanyylin esim. irrotessa 2-3 tunnin sisällä viimeistään, mieluummin aikaisemmin. Jos pumppuun tulee ongelma tai kanyyli esim. irtoaa, verensokeri kohoaa nopeasti. Jo muutaman tunnin sisällä keto-aineet nousevat. Tällöin on pumpun ”setti” vaihdettava nopeasti ja annosteltava insuliinia ruiskulla. Pumpun setin vaihtaminen pitää sisällään: säiliön täyttäminen insuliinilla ampullista, letkun täyttäminen, kanyylin ihon alle asettaminen ja seuranta, että uusi kanyyli toimii ja verensokeri laskee.

 
Niin... tällasta se on... :/ Tuntuu jotenkin kamalalta perustella, miksi meidän elämä on jotenkin hankalampaa kuin ehkä jollain toisella... :( Mikään ei ole tärkeämpää kuin oman lapsen hoitaminen ja tottakai sen tekee, vaikka se vaatisi mitä. 

Kuitenkin, ajattelen niin, että se tuki mikä on mahdollista saada, otetaan vastaan. Käydään sitten sillä rahalla vaikka koko perhe tekemässä jotain mukavaa. Tämä viides perheenjäsen tietysti kulkee silloinkin mukana 24/7 ja on jopa ehkä hieman vaativampi jos jossain kodin ulkopuolella ollaan, mutta kuitenkin vaihtelu virkistää. Voidaan iloita yhdessä ja neiti saa kokea voivansa elää täyttä elämää pistoksista huolimatta <3

Äitinä ilahduttaa erityisesti se, että arvatkaapas kuka on myös ykköstyypin diabeetikko?

Halle Berry!! Bond-tyttö ja kissanainen ja miten kaunis... diabetes ei ole este, korkeintaan ehkä hidaste :)